Julkaistu Kalevassa 5.3.2018

 

Tulevaisuudessa kuljemme pienillä  robottibusseilla,  mutta  liikenteen on sujuttava myös ennen tämän vision toteutumista. Oulun  kaupunkistrategiaan  tulee sisällyttää liikenteen kokonaisvaltainen pitkän tähtäimen suunnitelma,  jonka  lähtökohtana  on kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti yksityisautoilun vähentäminen  ekologisempien  liikennemuotojen edellytyksiä parantamalla.

 

Tarvitaan  joukkoliikennettä  tukevia katu- ja tieverkostoratkaisuja,  kuten  linja-autokaistat  ja työmatkaliikenteen  liityntäpysäköintialueet. Kaupungin uusien asuinalueiden  suunnitteluperiaatteita ovat autottomuus  ja  sijainti  joukkoliikenneväylien varrella.

 

Liikenteen  haasteisiin  on  syytä reagoida nopeasti. Oulun joukkoliikenteen käyttäjämäärä on mukavassa nosteessa. Toistaiseksi lisääntyneet lipputulot on tuloutettu kaupungin kassaan, mutta nousuvireen ylläpitäminen edellyttää lipputulojen investoimista joukkoliikenteen palvelutason kehittämiseen ja kaluston uusimiseen. Isommat linja-autot lisäävät kapasiteettia taloudellisesti, ja biokaasukäyttöisyys vähentää päästöjä.

 

Keskusta-alueen autoliikennettä vähennetään kaupunkipyöräjärjestelmän, ilmaisen citybussin ja kaupungin laidalla olevien edullisten pysäköintialueiden  toteuttamisella useiden eurooppalaisten keskisuurten kaupunkien tavoin. Jotta  yhä  useammat  saataisiin luopumaan  yksityisautoilusta  ja käyttämään  ekologisia  liikennemuotoja,  matkaketjujen  matkustusmukavuutta tulee lisätä. Ydinalueella kulkevat tiheävuoroiset runkolinjat, joiden jatkoyhteydet  hoidetaan  alueen  reunalla sijaitsevilta vaihtoasemilta harvemmin kulkevilla linjoilla. Lentokentäntien ajoittaisia ruuhkia voidaan vähentää lentomatkustajien maksuttomalla linja-autokuljetuksella.

 

Oulun joukkoliikenteen pullonkauloja ovat liian lyhyet pysäkkialueet (esimerkiksi  välillä  Linnanmaakeskusta, Yliopisto ja Toripakka E ja P), joiden ruuhkautuminen viivästyttää linja-autoja. Vaihtoa  sujuvoittamaan tarvitaan keskusta-alueen solmuasema kuten Tampereella, tilanpuutteen vuoksi  jopa  maan  alla  Helsingin Kampin tavoin.

 

Linnanmaalla Yliopisto-pysäkkien ympäristön risteykset saadaan sujuvammiksi  siirtämällä  itäpuolen P-alueiden sisäänajo Yliopistokadulle ja suojateiden järkevällä sijoittamisella. Raitiotien  mahdollisuudet keskeisten  kohteiden  (LinnanmaaTuira–keskusta–Raksila–Oys–Kaukovainio) välillä on pikaisesti selvitettävä. Ennen raitiotien valmistumista olemassa oleva rautatieverkosto voidaan  valjastaa  seudulliseen työmatkaliikenteeseen ottamalla käyttöön Haukiputaan, Iin ja Limingan asemat  sekä  lisäämällä  seisakkeita Linnanmaan ja Kaakkurin kohdalle.

 

Näille  ajatuksille  rakentuva  kokonaisvaltainen  suunnitelma  on syytä  toteuttaa  viipymättä  ennen Linnanmaan superkampuksen toteutumista.  Tähän  työhön  on  sitoutettava  liikennesuunnittelijoiden lisäksi Oulun kaupungin koko luottamusorganisaatio.

 

VEIKKO ERVASTI,
AINO-KAISA MANNINEN,
TAINA MÄNTYKENTTÄ,
TIMO TAKALA,
LATEKOE LAWSON HELLU,
TARJA TAPANINAHO,
LAURA PALMGREN-NEUVONEN
oululaisia vihreitä