Julkaistu Kalevassa 5.3.2018
Tulevaisuudessa kuljemme pienillä robottibusseilla, mutta liikenteen on sujuttava myös ennen tämän vision toteutumista. Oulun kaupunkistrategiaan tulee sisällyttää liikenteen kokonaisvaltainen pitkän tähtäimen suunnitelma, jonka lähtökohtana on kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti yksityisautoilun vähentäminen ekologisempien liikennemuotojen edellytyksiä parantamalla.
Tarvitaan joukkoliikennettä tukevia katu- ja tieverkostoratkaisuja, kuten linja-autokaistat ja työmatkaliikenteen liityntäpysäköintialueet. Kaupungin uusien asuinalueiden suunnitteluperiaatteita ovat autottomuus ja sijainti joukkoliikenneväylien varrella.
Liikenteen haasteisiin on syytä reagoida nopeasti. Oulun joukkoliikenteen käyttäjämäärä on mukavassa nosteessa. Toistaiseksi lisääntyneet lipputulot on tuloutettu kaupungin kassaan, mutta nousuvireen ylläpitäminen edellyttää lipputulojen investoimista joukkoliikenteen palvelutason kehittämiseen ja kaluston uusimiseen. Isommat linja-autot lisäävät kapasiteettia taloudellisesti, ja biokaasukäyttöisyys vähentää päästöjä.
Keskusta-alueen autoliikennettä vähennetään kaupunkipyöräjärjestelmän, ilmaisen citybussin ja kaupungin laidalla olevien edullisten pysäköintialueiden toteuttamisella useiden eurooppalaisten keskisuurten kaupunkien tavoin. Jotta yhä useammat saataisiin luopumaan yksityisautoilusta ja käyttämään ekologisia liikennemuotoja, matkaketjujen matkustusmukavuutta tulee lisätä. Ydinalueella kulkevat tiheävuoroiset runkolinjat, joiden jatkoyhteydet hoidetaan alueen reunalla sijaitsevilta vaihtoasemilta harvemmin kulkevilla linjoilla. Lentokentäntien ajoittaisia ruuhkia voidaan vähentää lentomatkustajien maksuttomalla linja-autokuljetuksella.
Oulun joukkoliikenteen pullonkauloja ovat liian lyhyet pysäkkialueet (esimerkiksi välillä Linnanmaakeskusta, Yliopisto ja Toripakka E ja P), joiden ruuhkautuminen viivästyttää linja-autoja. Vaihtoa sujuvoittamaan tarvitaan keskusta-alueen solmuasema kuten Tampereella, tilanpuutteen vuoksi jopa maan alla Helsingin Kampin tavoin.
Linnanmaalla Yliopisto-pysäkkien ympäristön risteykset saadaan sujuvammiksi siirtämällä itäpuolen P-alueiden sisäänajo Yliopistokadulle ja suojateiden järkevällä sijoittamisella. Raitiotien mahdollisuudet keskeisten kohteiden (LinnanmaaTuira–keskusta–Raksila–Oys–Kaukovainio) välillä on pikaisesti selvitettävä. Ennen raitiotien valmistumista olemassa oleva rautatieverkosto voidaan valjastaa seudulliseen työmatkaliikenteeseen ottamalla käyttöön Haukiputaan, Iin ja Limingan asemat sekä lisäämällä seisakkeita Linnanmaan ja Kaakkurin kohdalle.
Näille ajatuksille rakentuva kokonaisvaltainen suunnitelma on syytä toteuttaa viipymättä ennen Linnanmaan superkampuksen toteutumista. Tähän työhön on sitoutettava liikennesuunnittelijoiden lisäksi Oulun kaupungin koko luottamusorganisaatio.
VEIKKO ERVASTI,
AINO-KAISA MANNINEN,
TAINA MÄNTYKENTTÄ,
TIMO TAKALA,
LATEKOE LAWSON HELLU,
TARJA TAPANINAHO,
LAURA PALMGREN-NEUVONEN
oululaisia vihreitä
