Rasisminvastaista viikkoa vietetään vuosittain maaliskuussa.
Kaleva julkaisi eilen 22.3. Nafisa Yeasminin esseen nk. maahanmuuttajaverosta:
”[Maahanmuuttajavero] kuvaa maahanmuuttajien kantamaa henkistä, sosiaalista ja psykologista taakkaa yhteiskunnassa, joka ei aina täysin hyväksy heitä jäsenikseen.
Maahanmuuttajat kohtaavat samat elämän haasteet kuin muutkin, mutta niiden lisäksi he joutuvat maksamaan tätä näkymätöntä ”veroa” eli kestämään ennakkoluuloja, ulkopuolelle jättämistä ja jatkuvaa tarvetta todistaa arvonsa.”
Rasismi Oulussa on todellinen ongelma.
Tämä näkyy muun muassa syrjintänä työmarkkinoilla. Maahanmuuttajataustaisen henkilön on vaikeaa työllistyä, vaikka korkeakoulututkintokin olisi suoritettuna.
Motio-hanke lähetti kyselyn vuonna 2023 sadalle oululaiselle yritykselle, jossa kartoitettiin työnantajien asenteita maahanmuuttajataustaisten henkilöiden rekrytoimiseksi. Monet yritykset vastasivat, että ne eivät palkkaa maahanmuuttajataustaisia henkilöitä työturvallisuussyistä, vaikka esimerkiksi työturvallisuuskortti on mahdolllista suorittaa englanniksi.
Vastausten joukosta nousi esiin myös toinen hälyttävämpi ilmiö: monet yritykset ilmoittivat, etteivät he palkkaisi maahanmuuttaja-taustaisia työntekijöitä, koska heillä oli huonoja kokemuksia yhdestä tai muutamasta aiemmasta työntekijästä.
Yhden huonon kokemuksen perusteella syrjitään siis koko väestöryhmää.
Oulussa taustaltaan muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia on kuusi prosenttia. Onko meillä varaa jättää hyödyntämättä tämän joukon koko potentiaali?
Oulun kaupunki julkaisi tällä viikolla rasisminvastaisen ohjelmansa.
On hyvä, että rasisminvastainen ohjelma Ouluun on nyt tehty, mutta se ei saa jäädä vain paperiksi pöytälaatikkoon, vaan toimia tarvitaan Oulun jokaisella hallinnon alalla rasismin tojumiseksi. Esimerkiksi työllisyyspalveluita ja yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä pitää kehittää niin, että maahanmuuttajataustaiset henkilöt saavat koulutustaan vastaavaa työtä.